Kiinan matka 8.-14.4.2011/Susanna
Lauantai
Kun tulimme lentokentälle, niin lähdimme Pekingin paikalliseen kouluun jonka nimi on Yuying Middle School. Isäntäperheemme tuli hakemaan meidät sieltä ja lähdimme kohti kotiamme. Ensimmäisenä kävimme kaupassa Katherinen ja hänen äitinsä kanssa, ostimme päivän ruoan ja he ostivat minulle vesipulloja joita otin retkille mukaan. Kaupasta tultuamme menimme kotiini ja purkasin matkalaukun ja annoin viemiset. Katselimme Katherinen kanssa televisiota jonkun aikaa ja sitten lähdimme eläintarhaan, koska sanoin että haluaisin nähdä pandoja, ja niin myös näin. Pandat olivat tosi ihania, vähän likaisia mutta ei se mitään. Tulimme takaisin kotiin noin kello 17.30 ja ruoka olikin jo odottamassa. Ruokana oli lihaa, perunoita ja kukkakaalia. Katherine sanoi, että hänen äiti yrittäisi tehdä Eurooppalaista ruokaa, mutta sanoin että kyllä kiinalainen ruoka käy, että se on todella hyvää. Menin melkein heti ruoan jälkeen nukkumaan koska olin valvonut melkein 27 tuntia putkeen.
Sunnuntai
Heräsin noin kello 13.00 ja melkein suoraan lähdimme syömään lounasta Pizza Huttiin, syötyämme menimme kiertelemään kaupungilla ja shoppailemassa. Mukaan tuli tuliaisia ja kengät tietenkin. Illalla menimme syömään ravintolaan koska he halusivat että maistan Pekingin ankkaa, ja se oli todella hyvää, ainoa huono puoli ravintolassa oli se, että sielläkään ei ollut vessanpönttöjä, vain se reikä siinä lattiassa. Tulimme kotiin noin kello 22.00 ja katsoimme vielä jotakin kiinalaista elokuvaa missä oli onneksi englannin kieliset teksitykset. Sänkyyn menin noin kello 00.00 ja aamulla oli herätys 5.30.
Maanantai
Aamupalaksi oli yksi leipä, missä ei ollut mitään päällä ja kuppi teetä. Olimme koko päivän koululla, ensin saimme olla puoli 10 asti aivan vapaasti, mutta puoli 10 alkoi lipun-nosto ja tervetulo seremonia. Hirveetä kuinka ne kiinalaiset seisoi aivan tikku suorana ja ihan suorissa jonoissa. Noh, sitten menimme seuraamaan kahta englannin tuntia, toinen taisi olla jotakin yhdeksäs luokkalaisten englantia ja toinen jotakin ala-asteen englantia. Tuntien jälkeen oli lounas tauko, ja saimme valmisruoat mikä oli yllättävän hyvää. Ruokkis loppui 13.30. Sitten oli liikuntatunti, ja olimme Bambu tanssia joka oli vaikeeta. Sitten vielä kello kolmesta puoli viiteen asti tai chita (en tiiä miten kirjoitetaan), se oli aika raskasta. Illalla lähdimme kävelemään Katherinen kanssa johonkin kadulle mikä oli täynnä pieniä putiikkeja. Nukkumaan menin kello 01.00
Tiistai
Tänään kävimme Suomen suurlähetystössä ja firmassa nimeltä Peopeo, ja tietty päivän kohokohta; juna matka Xianiin! Aamulla kouluun täytyi tulla jo ennen puoli kahdeksaa, koska bussi lähti puoli kahdeksan. Pisti aikataulu aamulla tiukaksi kun Katherine tuli herättämään vasta kello 7.00. Ensimmäisenä kävimme siellä suurlähetystössä joka oli jäätävän korkuinen kerrostalo, 31 kerrosta. Se suurlähetystö reissu oli yllättävän kiva, koska ensin ajattelin että se on ihan tyhmä. Siitä menimme Peopeolle, joka on jonkinlainen tietokoneiden ja puhelimien sovellusten testaaja tai joku sellanen. Siitä menimme syömään mäkkäriin ja silloin Joonatan fiksuna poikana heittää passinsa roskakoriin… Samalla reissulla kävin Sofian kanssa vaihtamassa rahaa, ja tuli hieman ongelmia kun ne katsoivat ensin sitä mun vanhaa viisumia eikä tajunnu eka että siellä on myös uusi. Lähdimme bussilla Art Zoneen, jossa Joonatan vasta tajusi että passinsa on mäkkärissä. Art Zone oli iso alue jossa oli pieniä lahjatavarakauppoja ja sitten tietysti pieniä ”huoneita” missä oli taideteoksia. Siitä menimme ravintolaan syömään Pekingin ankkaa, ja ravintola oli tosi upean näköinen. Syötyämme lähdimme juna-asemalle ja suuntasimme kohti Xiania. Valvoimme noin kello kahteen asti yöllä ja kello soi aamulla 7.00
Keskiviikko
Tulimme junalla Xianiin joskus 7.13 tai jotakin sinne päin. Väsytti aivan kamalasti kun olimme valvoneet niin myöhään. Ja vielä se, kun noin kello viisi yöllä pysähdyimme jonnekin asemalle ja heräsin sitten siihen. Aamupalana Mr. Wang oli hakenut meille ruokaa mäkkäristä hampurilaisen ja kupin kahvia. Suuntasimme siitä kohti Terracotta-soitilaita. Oli todella mahtavaa nähdä ne, koska melkein kaikki tietävät Terracotta-soitilaat. Oli myös outoa nähdä että Kiinassa kasvaa voikukkia ja apiloita. Menimme syömään johonkin buffet-ravintolaan. Syönnin lopussa meille kerrottiin että menemme pyöräilemään Xianin kaupungin muurille. Ajatus kuulosti aluksi kauhealta koska en osaa pyöräillä, mutta kun otimme Sofian kanssa tandem pyörän, niin pyöräily olikin helppoa. Lähdimme siitä kauhealla kiireellä katsomaan Pagodaa. Aikaa oli tunti, joten kerkesimme juuri kiipeämään tornin huipulle. Sinne ei ollut pakko kiivetä, mutta kun siellä nyt kerran oltiin, niin pakkohan se oli! Ylin kerros oli kuudes ja sieltä oli mahtavat näkymät. Siitä taas kauhealla kiireellä syömään. Aikaa oli syödä noin 20 minuuttia. Siitä matka jatkui taas juna-asemalle ja kohti Pekingiä. Valvoimme taas johonkin puoli kahteen asti, ja aamulla oli taas aikainen herätys…
Torstai
Siis herätys oli kello 7.00, mutta nyt ei väsyttänyt niin paljoa, koska pysähdyimme sille samalle juna-asemalle jo silloin, kun olimme vielä hereillä. Joten saimme nukkua kaikessa rauhassa. Päivä oli todella rento, mikä oli ihan hyvä, ettei joka päivä ole hirveätä kiirettä ja koko ajan menoa. Olimme koulun pihalla ottamassa aurinkoa ja pelaamassa pingistä puoli kahteen asti. Silloin meillä alkoi kuvaamataidon tunti, jolloin maalasimme kani-patsaan. Tunnin jälkeen lähdimme koteihimme. Ennen kuin pääsimme kotiin, niin kävimme Katherinen kanssa ns. ”kauppa kujalla”. Se oli täynnä pieniä kojuja, missä myytiin vaatteita. Ostin sieltä housut ja pari pakettia tekokynsiä. Illalla emme tehneet mitään muuta kuin olimme kotona, ja katsoimme Lie to me-sarjan 2. tuotantokautta. Katherine oli ostanut sen, koska sanoin että pidän poliisi sarjoista. En meinannut ymmärtää mitään niiden näyttelijöiden englannista, koska he puhuivat amerikan englantia. Menin aika ajoissa nukkumaan, noin kello 21.00. Huomennahan täytyy olla virkeä, kun menemme kävelemään sinne kiinan muurille.
Perjantai
Aamulla kello 8.00 lähdimme ajamaan kohti Kiinan muuria. Saavuimme sinne kymmenen aikaan. Lähdimme kiipeämään ylös muurille, ja alussa näytti siltä, että portaita on vähän, mutta portaita olikin noin tuhat! Kiva niitä oli sitten kävellä, tuli ainakin kuntoiltua koko vuoden edestä. Tästähän voisi vaikka antaa liikuntakurssin… Huipulle päästyämme kävelimme muurilla ja otimme kuvia, ja tietty ryhmä kuvan. Tulimme alas kelkalla, jossa sai itse painaa kaasua ja jarruttaa. Itse asiassa oli vipu, jolla pääsit eteenpäin. Se oli tosi kivaa, ja olinhan laskenut sellaisella jo aikaisemmin kuin olin Jamaikalla. Mukana oli myös poika, nimeltä Ville. Hän on asunut Kiinassa 7 ja puoli vuotta. Lähdimme muurilta, mutta ensin kävimme ostamassa Sub Waysta leivät. Tulimme kiellettyyn kaupunkiin, joka ei ollut niin mielenkiintoinen, koska mielestäni kaikki rakennukset näytti samalta. Ehkä se johtui myös siitä, että jalat olivat niin hirveän kipeet. Kielletystä kaupungista menimme taidemuseoon, vai mikä se nyt oli. Kuitenkin, saimme kierrellä siellä, ja kävimme katsomassa ooppera salia. Sen istuma paikat oli jaoteltu jotenkin oudosti, keskirivistä ylöspäin oli penkit joitten numero oli yksi, ja vieressä oli viisi ja kuusi? Kävimme samalla Sofian kanssa ostamassa kahvin ja jäätelön. Ostin sieltä myös kellon, jonka annan isälleni tuliaisena. Tulimme koululle ja siitä perheisiin. Myöhemmin illalla lähdimme syömään ravintolaan, ja siitä jäimme Katherinen kanssa sinne ostoskeskukseen. Soitin Sofialle, ja he tulivat myös meidän kanssa. Ostari sulkeutui 22.00 ja lähdimme kotiin. Kotona menin suoraan nukkumaan.
Lauantai
Aamulla heräsin puoli 10, ja aamupalan jälkeen lähdimme silkkimarkettiin. Siellä tapasimme ensin Nikolaksen ja myöhemmin Sofian. Lähdimme Sofian kanssa kiertelemään markettia ja mukaanhan tuli; D&G:n laukku, kolmet kengät, kaksi paitaa ja tekokynsiä. Kävimme päivällä syömässä mäkkärissä, taas vaihteeksi. Ja siitä lähdimme kuumeisesti etsimään postia, että sain lähetettyä postikortit. Posti oli kuitenkin samassa rakennuksessa kun silkkimarketti, joten jäimme sinne vielä hetkeksi. Lähdimme taksilla jonnekin ravintola kujalle. Katherine halusi esitellä minut hänen ystävilleen. Kiertelimme siellä jonkun aikaa. Paikka sijaitsi Hutong alueen lähellä. Koululla täytyi olla viimeistään viideltä, ja meillä tuli hieman kiire, koska emme meinanneet saada taksia millään. Kerkesimme kuitenkin. Koululla oli ruokaa ja esityksiä. Jouduimme esittämään meidän tai chin, ja se oli aivan kamalaa, koska en meinannut muistaa ollenkaan miten se menee (vaikka opettaja oli näyttämässä siinä edessä). Kun tilaisuus loppui, lähdimme kotiin. Menin taas melkein suoraan nukkumaan, koska aamulla täytyi nousta niin aikaisin.
Mielipide:
Oli hyvä että lähdin mukaan, koska matkalla oli todella hauskaa! Oli mukava tutustua Kiinalaiseen kulttuuriin tarkemmin, ja mikä parasta; sai asua perheessä, joten tavat tulivat todella selväksi. Vaikka olen ollut Etelä-Kiinassa, niin kulttuuri on aivan erilainen. Olemme pitäneen Katherinen kanssa yhteyttä matkan jälkeenkin. Olisi kiva tavata Katherine joskus myöhemminkin. Kaikki ketkä olivat mukana matkalla, olivat myös ihania ihmisiä, koko ajan oli sellainen ryhmähenki.

Matkapäiväkirja/Henri


Lauantai 9.4.2011

Lentokoneemme oli hieman etuajassa perillä Pekingissä, joten meidän ei tarvinnut
kiirehtiä kokoontuessamme. Lento meni kaiken kaikkiaan hyvin, mutta nukkumisesta ei
tullut mitään.
Bussimatka koululle oli täynnä ihmetystä aina kerrostalojen katoista monenlaisiin
nähtävyyksiin asti. Sai siinä viitisen minuuttia nukuttuakin, vaikka sen tajusikin vasta
jälkeenpäin. Tapasimme koululla perheemme, jotka vastaanottivat meidät todella
ystävällisesti ja mukavasti. Sen jälkeen suuntasimme koteihin.
An Qi asuu noin kymmenen minuutin matkan päässä Yuying Middle Schoolista hienossa
kerrostalossa, joka sekin näyttää täysin kiinalaiselta. Perheessä on isä, äiti, An Qi ja
Niuniu-kissa (pikkutyttö). Perheen talo ja asunto voittavat railakkaasti monet
suomalaiset kerrostalot! Neliömäärää en tiedä mutta tilaa on sopivasti yhdelle
ylimääräisellekin henkilölle, joskin perheen isä nukkui siellä oloni ajan työpaikallaan.
Asettumisen ja levon jälkeen lähdimme perheen kanssa hienoon ja suureen kiinalaiseen
ravintolaan nauttimaan Pekingin ankkaa ja muita herkkuja. An Qi kertoi, että hänen
luokkakaverinsa tulevat syömään kanssamme. Kadulla ravintolan edessä tapasimme
heidät sekä yllätykseksi Aleksin ja Jennin. Meidät ohjattiin yksityiskabinettiin (näyttävät
olevan yleisiä), asetuimme paikoillemme ja aloitimme teellä. Ruokaa tuotiin laji
kerrallaan pyöritettävälle lasialustalle, josta kaikki ottavat haluamaansa. Sitä oli
monenlaista – makeista sokeroiduista tomaateista tuliseen leväkeittoon ja kaikenlaisiin
liha-, kala- ja kasvisruokiin. Ehkä erottuvimpia piirteitä suomalaiseen ruokakulttuuriin
nähden olivat se, että kaikki ottivat omilla puikoillaan ja lusikoillaan ruokaa pöydästä
lautasilleen ja se, että ruokaa jäi aina paljon yli, vaikka ravintolassa syötiinkin.
Ruokailun jälkeen lähdimme Pekingin eläintarhaan, joka on keskellä kaupunkia mutta
tuntuu kuitenkin erilliseltä alueelta. Eläimiä siellä on ympäri maailmaa ötököistä
norsuun – pandoja unohtamatta. Eläintarhan alueella on myös suuri mereneläviin
keskittyvä rakennus ja delfinaario jossa esiintyy myös merileijonia. Valaita, kaloja,
kilpikonnia, äyriäisiä ja paljon muita mahtuu mukaan. Ei taida Linnanmäen merimaailma
pärjätä tälle! Näimme muita matkalaisia eläintarhassa ja merimaailmassa ja vertailimme
kokemuksia. Hauskuutta riitti.
Eläintarhan jälkeen lähdimme illalliselle korealaiseen BBQ-ravintolaan. Perinteeseen
kuuluu, että asiakas paistaa itse lihansa, joten meille tuotiin pöytään kasoittain ohuita
siivuja raakaa lammasta, nautaa, possua ja kanaa. Liha kastettiin paiston jälkeen
kastikkeeseen tai mausteliemeen ja syötiin joko sinällään tai käärittynä salaatinlehteen.
Lisäksi tarjottiin riisiä ja kasviksia ja muita lisukkeita.
Lauantai-iltaan mennessä olimme Empun ja Jennin kanssa valvoneet yhteensä 34 tuntia,
joten illallisella tuli välillä mikrounia. Aleksi oli onneksi saanut nukuttua jonkin verran.
Kotiin päästyämme juttelimme ja leikimme kissan kanssa, ja kello 23:n aikoihin
paneuduimme vihdoin yöpuulle. Huh.

Sunnuntai 10.4.2011

Aamulla herääminen oli, yllätys sinänsä, helppoa. Vaikka unta saikin suhteellisen vähän
väsymykseen nähden oli olo silti pirteä – edessähän oli uusi ja jännittävä päivä! Suihkun
ja aamupalan jälkeen suuntasimme Shichahaihin, kolmen järven ja ”Vanhan Pekingin”
alueelle.
Kävelimme Starbucks-kupit kourassa ihastellen kaikkea ympärillämme, kiersimme
pyöräriksoilla järviä ja kävimme lounaalla snack-ravintolassa. Prinssi Gongin kartano oli
ennennäkemätön pala vanhaa tyyliä, koska se on säilytetty alkuperäisasussaan ja sen
suuren koon vuoksi kartano on jo itsessään erillinen kohde. Suzhou-puutarha todella
rauhoittaa ja virkistää. Kävimme myös Hutong-alueella ja yhdessä sen perinteisistä
siheyuan-taloista, joissa osissa vielä asutaan.
Tietenkään shoppailua ei voi unohtaa, ostimme kaikenlaista Yandai-kadun
pikkuputiikeista. Minulle mukaan tarttui taidetta, vuodevaatteet ja pieni koriste-esine
Kolmen kuningaskunnan kertomuksen hahmosta. Kävimme kirjakaupassa tutustumassa
näihin neljään kiinalaiseen klassikkotarinaan: Kolmen kuningaskunnan kertomus,
Joenvarren kertomus, Lännenmatkan muistelmat ja Punaisen huoneen uni. Olin
ostamassa kaikki neljä, mutta tajusin sitten ettei laukkuun mahdu enempää tavaraa.
Hankin siis kotiin tultuani digitaaliset versiot kirjoista.
Shoppailu alkoi nälättää ja kokoonnuimme isäntäperheiden kanssa Hot Pot-ravintolaan
illalliselle. Perinne on vähän saman tapainen korealaiseen BBQ:hun verrattuna, mutta
tässä ruoka keitetään. Ensin valitaan ja haetaan mieleiset kastikkeet joihin liha ja
kasvikset kastetaan. Sen jälkeen valitaan keitto, jossa haluaa keittää ruokansa ja lopuksi
liha ja muut. Otimme erilaisia lihoja, kasviksia, tofua, nuudeleita, wontoneita, liha- ja
kala- ja äyriäispalloja, sieniä ja muuta.
Kiersimme vielä illalla Pekingin yössä Taivaallisen rauhan aukiolla ja muualla. Ja sitten
nukkumaan.

Maanantai 11.4.2011

Tajusin vasta maanantaina, että äiti kävi ainakin minun siellä ollessani aamuisin
hakemassa meille syömistä Mc Donald'sista, KFC:stä tai jostain muualta. He myös syövät
yleensä ravintoloissa.
Heräsimme 5:45 ja lähdimme kouluun 6:30, perillä ennen seitsemää. Menimme An Qin
luokkaan ja vietimme siellä aikaa kunnes kello 8 tuli aika mennä kokoushuoneeseen, jota
käytimme asemapaikkanamme koulussa. Kaksi oppilasvaihdon veteraania pitivät meille
esitelmän Kiinasta ja kertoivat koulusta kiinaksi ja englanniksi, esitimme kysymyksiä ja
nautimme kiinalaisia makeisia. Sieltä menimme koulun pihalle, jossa osallistuimme joka
maanantaiseen lipunnostoseremoniaan ja jossa meidät toivotettiin tervetulleiksi.
Seremonia oli mahtava – koko koulu kokoontui ulos luokkajärjestyksessä jonoihin, ja
suoritti muutaman jumppaliikkeen. Kolme ylemmän asteen oppilasta kantoivat lipun ja
nostivat sen salkoon. Kaikki tuntui todella viralliselta ja sotilaalliselta, kun oppilaat
seisoivat viivasuorissa jonoissa hyvässä järjestyksessä, noudattivat samaan aikaan
liikkeitä, eivät pulisseet ja olivat kaikin puolin järjestelmällisiä seremonian suhteen. Siinä
itselläkin selkä suoristui ja asento hieman jäykistyi. Rehtori piti puheen joka käännettiin
myös englanniksi.
Seremonian jälkeen osallistuimme kahdelle englannin tunnille joiden jälkeen menimme
syömään lounasta kokoushuoneeseen. Meille oli tuotu herkullista ”pikaruokaa” jostain
ravintolasta. Mukana oli riisiä, lihaa ja kasviksia. Lounaan jälkeen oli tarkoitus levätä
ennen Taijiquan-harjoittelua, mutta suurin osa meistä piti hauskaa koululaisten kanssa ja
kierteli koulua.
Taiji on mielenkiintoista. En ollut koskaan ennen tehnyt mitään lähellekään samanlaista
liikuntaa, jonka tarkoituksena on rentouttaa keho ja mieli. Harjoittelun edetessä
liikkeiden kankeus alkoi hävitä, mutta ei siitä tietystä kokonaisuudesta oppinut kuin
muutaman ensimmäisen liikkeen – onneksi eräs opettaja lupasi, että saamme kotiin
mukaan cd-levyt joissa on sama musiikki ja opasvideo. Kesälle tekemistä, että voimme
pitää kiinalaisille esityksen kun he tulevat Suomeen!
Koulun jälkeen lähdimme An Qin, Xu Zee-hangin, Jennin ja Chen Tian Xiaon kanssa
Xidaniin kiertelemään kauppoja. Illan edetessä jäimme kolmestaan An Qin ja Xu Zeehangin
kanssa, ja menimme syömään nuudeleita erääseen ravintolaan isossa
kauppakeskuksessa. Metrolla kotiin ja sitten nukkumaan.
Tiistai 12.4.2011
Aamulla pakkasin Xi'anin matkaa varten, unohtaen hammasharjan, ja lähdimme kotoa.
Kouluun saavuttuamme an Qi lähti oppitunneille ja me suomalaiset kokoushuoneeseen
nauttimaan mansikoita, banaaneja ja makeisia. Päivästä oli tulossa kiireinen, joten
pakkasimme mukaan muutaman ylimääräisen koulun tarjoaman vesipullon kaiken
varalta.
Lähdimme bussilla kiertämään Pekingiä. Ensin menimme Suomen Pekinginsuurlähetystöön
ja tutustuimme suurlähetystöön ja sen toimintaan Kiinassa – jota onkin
paljon. Se hoitaa kaikenlaista tiedottamisesta yritysten avustamiseen. Saimme kuulla,
että siellä voi helposti vierailla ja heidän apuaan on helppo saada tilanteissa joissa sitä
tarvitaan.
Seuraava kohde oli Valtterin kautta saatu yritysvierailu Peopeo-nimiseen designfirmaan,
joka sijaitsi vanhalla teollisuusalueella idyllisessä tiilisessä
tehdasrakennuksessa, jossa oli muistaakseni ennen valmistettu viiniä. Alueella oli monia
muitakin taiteisiin ja IT-alaan keskittyviä pienyrityksiä, ja kävimmekin Peopeon jälkeen
yhdessä taidegalleriassa.
Peopeosta sen verran, että sain hyviä kontakteja tulevaisuutta ajatellen. Harrastan
digitaaligrafiikkaa – suunnittelen kuvakkeita ja käyttöliittymien ulkoasuja, muokkaan ja
parantelen kuvia ja teen kaikenlaista muuta vastaavaa. Yritysvierailu oli siis todella
antoisa.
Viimeinen vierailukohde oli 798 Art Zone, jossa oli todella paljon erilaista taidetta
patsaista maalauksiin ja valokuviin. Aika meni todella nopeasti kierrellessä antoisalla
alueella. Huomasin myös, ettei juomapulloissa olevista eräpäivistä paljon kanneta
huolta – ostin jääteetä joka sai mahan sekaisin, ja katsoessani eräpäivää pullossa luki
30062010.
Iltapäivällä menimme syömään samaan ravintolaan jossa olimme Aleksin ja Jennin
kanssa käyneet jo lauantaina isäntäperheiden kanssa ja saimme syödä uudestaan
erinomaisen herkullista Pekingin ankkaa ja muita ruokia. Ruoan jälkeen lähdimme kohti
Pekingin läntistä rautatieasemaa. Matkalla opimme rekisterikilpien merkinnöistä
esimerkiksi sen, että viimeinen numero merkitsee sallittuja ajopäiviä, sen että 8 ja 0
tarkoittavat vaikutusvaltaa, rikkautta tai mahtavuutta ja sen mitä eri värit merkitsevät.
Rautatieasema on valtava! Helsingin ”päärautatieasema” mahtuisi hyvin Pekingin
läntisen rautatieaseman yhteen siipeen. Juna Xi'aniin oli pitkä, siinä oli muistaakseni 17-
19 vaunua joten matkustajia junaan mahtui satoja. Hytit olivat hienoja, samaa tasoa kuin
VR:n paremmissa makuuvaunuissa. Asetuimme paikoillemme, juttelimme, tutkimme
junaa ja pidimme hauskaa. Lopulta nukkumaan. Unohdimme kuitenkin ilmastoinnin
kylmälle...

Keskiviikko 13.4.2011

Illalla kiertänyt konduktööri kysyi, haluammeko kahvia tai teetä. Pyysin teetä aamuksi, ja
herätessäni se oli tuotu. Kasvojen pesu, vähän evästä ja olimmekin jo perillä Xi'anissa.
Rautatieasema oli samaa kokoluokkaa kuin Helsingissä, joten se tuntui hieman
kohtuullisemmalta pienen kansan jäsenenä. Ulos astuessa huomasin heti, että Xi'an ei
ole panostanut ilmaston puhdistamiseen ja saasteiden vähentämiseen lähellekään
samalla tavalla kuin Peking – ja puolen tunnin sisällä kurkkua kivisti, tuli
hengenahdistusta ja vettä meni paljon. Väkeä asemalla riitti, ja Mr. Wang kehotti
pitämään hyvää huolta tavaroista varkaiden varalta.
Paikallinen yliopisto-opiskelija tuli oppaaksemme, ja he olivat bussikuskin kanssa
vastassa. Lähdimme kohti vuoria ja ensimmäisen Qin-keisarin hautaa. Ylöspäin
noustessa savusumu tihentyi, kunnes nousimme tarpeeksi ylös nähdäksemme sen
peittona kaupungin yllä. Nukahdin joksikin aikaa kuumuudesta ja väsymyksestä, ja
heräsin kun saavuimme hauta-alueelle. Muitakin turisteja, nini ulkomaisia kuin
kiinalaisiakin, riitti paljon ja alueella oli paljon nähtävää.
Jonkun suuren viisaan patsas vartioi sisäänmenoa. Menimme varsinaisille porteille
sähköautoilla, Mr. Wang hankki liput ja pääsimme terrakotta-armeijan luokse. Otimme
ryhmäkuvia ja menimme elokuvanäytökseen pyöreään saliin, jossa täytyi pyöriä itse
ympäri että näki kaiken – tällä imitoitiin oikeaa tilannetta, ja kokemus oli erilaisella
tavalla hyvä!
Elokuvan jälkeen menimme ykköshalliin jossa oli pienoismalli koko hauta-alueesta. Koko
on valtava – ja paljon oli vielä kuulemma löytymättä. Keskiosassa on itse hautavuori, jota
ei ole vielä avattu. Kun lähdimme kohti hallin pääaluetta, tuli vastaan jäljitelmien myyjiä.
Hinta aleni monilla roimasti, itse sain kuitenkin vain puoleen hintaan, kun esimerkiksi
Greta sai setin 15 yuanilla. Alkuperäinen hinta oli muistaakseni 80 yuania.
Itse armeija todella on armeija! Tuhansia, 2300 vuoden ikäisiä savisotilaita ja hevosia ja
varusteita. Tunne siellä kävellessä oli ikiaikainen... Opas kertoi, että peitteiden alla oli
sotilaita joilla oli vielä alkuperäistä väriä jäljellä, ja että niille oltiin rakentamassa suojaa
aurinkoa vastaan. Ehkäpä seuraavalla reissulla ne voidaan nähdä. Hallin perällä saimme
katsoa kun sotilaita restauroitiin poliisien valvonnassa – ja huomasin jo kuvat otettuani,
että konservoijia ja poliiseja ei saisi kuvata. No, jaa.
Siirryimme seuraavaan halliin, jossa oli näkyvissä enemmän tuhottuja hahmoja. Otimme
taas ryhmäkuvia, ja ostin sieltä valokuvan mukaan. Rakennuksessa oli myös asetettu
näytteille Qin-dynastian aikaisia aseita, terrakottasotilaita ja varusteita sekä paljon
muuta. Saimme todeta, että kiinalaiset olivat keksineet tavan estää ruostumista sinkin
avulla tuhansia vuosia ennen eurooppalaisia. Sitten menimme seuraavaan
rakennukseen, jossa oli näytteillä lisää kaikenlaista sotavaunuista työvälineisiin.
Lepotauon ja lisäkuvien jälkeen lähdimme hauta-alueelta ja kiirehdimme Origukseen,
buffet-ravintolaan, syömään. Ainoa mitä en saanut nieltyä oli pienen mustekalan
lonkerot, jotka purressa nuljuivat ikävästi hampaiden välissä. Paistettu sammakonreisi
oli yllättävän hyvää, maku muistuttaa lähinnä kanaa.
Vuorossa oli Xi'anin kaupunginmuurin kierto ja linnoituksiin tutustuminen. Muuri on
noin 15 metriä leveä ja todella hyvin säilytetty. Sillä myös kulki vartijoita perinteisessä
asussaan. Lauri meinasi käydä taistoon, mutta vartijoiden olemus luhisti. Vuokrasimme
pyörät ja poljimme muurin yhden sivun päästä päähän kilpaa, ja täytyy sanoa että kuuma
tuli!
Lähdimmekin seuraavaksi vilvoittelemaan Suuren Villihanhen pagodiin vilvoittelemaan
puhdistavan altaan äärelle. Kävin myös itse tornissa pikaisesti ajan vähetessä, mutta
kyllä se kannatti. Näkymä kaupunkiin oli mahtava, ja ylimpään kerrokseen päästyäni
tunsin jonkinlaista helpotusta. Ehkä se kuului asiaan.
Illan edetessä lähdimme takaisin rautatieasemaa kohti, mutta piti nopeasti löytää joku
paikka jossa syödä – ja hetkessä Mr. Wang kuljetti meidät hienon hotellin ravintolaan,
jossa oli suosituksena pukeutua hienosti, rähjäisinä ja likaisina. Kävin vessassa
vaihtamassa paidan ja siistiytymässä ennen kuin pystyin istumaan ja syömään. Aikaa oli
20 minuuttia, ja se oli ehkä nopein täysi ateriani ikinä! Kiiruhdimme syötyämme ulos ja
asemalle. Oli vielä hetki aikaa ihailla laskevan auringon kauneutta ja sanoa hyvästit
Xi'anille. Ja takaisin Pekingiä kohti.
Junassa kaikki tunsivat olonsa likaisiksi. Tyynyliinoille tuli käyttöä ja kolmen altaan
pesuhuone ruuhkautui reiluksi tunniksi. Saimme pestyä hiukset, tytöt saivat
konduktööriltä oikeaa shampoota. Ja sitten vihdoin nukkumaan.

Torstai 14.4.2011

Saavuimme takaisin Pekingin läntiselle rautatieasemalle aamulla väsyneinä, likaisina ja
nälkäisinä. Onneksi meille tarjottiin koululla aamupalaa. Syömisen jälkeen lepäsimme
hieman, kävimme netissä, otimme aurinkoa ja nautimme ulkoilmasta. Lähdin
kiertelemään koulua ja menin An Qin luokkaan seuraamaan tuntia ja osallistuin myös
heidän tietokonetunnilleen. Aiheena oli yksinkertaisen laskuohjelman tekeminen
VisualBasicilla, ja sen jo tehneet saivat mennä työlistassa eteenpäin. Tuntia oli
mielenkiintoista seurata! Sitten oli vuorossa ruokatauko. Menimme heidän
kotiluokkaansa. Oppilaat hakivat itse pihalta suuret ruokalaatikot autosta, joka ne toi.
Kunkin luokan jollain oppilailla oli vuorot kantaa ruoka ylös, luokan eteen käytävälle.
Siitä muut sitten hakivat annoksensa. Syötyään oppilaat veivät astiat takaisin
laatikkoon, siivosivat, veivät laatikot pois ja järjestivät luokan ja rakennuksen muutenkin.
”Särmää”, kuten joku porukastamme sanoi. Vietimme loppupäivän koulussa.
Maalasimme omat onnenveistokset jäniksen vuodelle ja seurasimme tunteja.
Iltapäivällä koulun loputtua lähdimme Niuniun (Chen Tian Xiao) kotiin leipomaan
dumplingeja ja syömään hänen äitinsä valmistamia herkkuruokia. An Qin äiti oli myös
hakenut suuren ja maukkaan täytekakun tekstillä ”Welcome to China!”. Meitä
toivotettiinkin lähes joka päivä tervetulleiksi, ja totta tosiaan sinne olikin mahtavaa
päästä! Juttelimme, tutustuimme toisiimme yhä paremmin, pidimme hauskaa ja
nautimme herkuista ja teestä.
Yön tullen lähdimme takaisin kotiin, ja juttelimme perheen kesken siellä. Uni oli
tervetullutta!

Perjantai 15.4.2011

Aikainen herätys otti koville ja nukahdin suihkuun. Onneksi ei kuitenkaan tullut kiirettä.
Kurkkua kivisti ja oli hieman kuumeinen olo, joten join Panadol Hot-lääkettä isäntäväen
ihmetellessä sen voimakasta ja silmiä kirvelevää hajua. Kävimme aamupalaa myyvässä
ravintolassa syömässä ja suuntasimme sitten kouluun. Olimme siellä hyvissä ajoin kello 7
joten ehdin jutella An Qin luokkatovereiden kanssa ja vaihdella sähköpostiosoitteita
kuten vaihtelin monen muun kanssa muinakin päivinä, tunneilla ja ulkona. Söin
Mynthonia kurkun vuoksi, ja tarjosin heillekin – kaikki uskalsivat maistaa, ja heidän
reaktioitaan ”viileyteen” oli hauska seurata. Apteekin salmiakki oli myös outoa.
Toivottavasti he eivät nyt luule tänne tullessaan, että suomalaiset syövät vain tuollaisia
makeisia, suklaata ja ruisleipää...
Kahdeksan aikoihin lähdimme bussilla kohti Kiinan muuria. Matka kesti 1,5 tuntia ja sen
aikana emme koskaan poistuneet Pekingistä! Tunnin ajon jälkeen alkoi näkyä peltoja,
mutta näkymä oli samanlaista kuin Klaukkalassa tai Nurmijärven kirkonkylässä, joita itse
kutsumme ”kaupungeiksi”. Matkailu tosiaan avartaa.
Muurille kiipeäminen oli vauhdikasta ja rankkaa, mutta näköala ja itse muuri korvasivat
kaiken vaivan ja väsymyksen! Ensimmäinen asia jonka huomasin oli se, että muurin
leveys oli vain noin kolmasosa Xi'anin kaupunginmuurin leveydestä. Eikä se ollut kovin
korkeakaan – mutta vuoret joille se oli rakennettu hoitivat erinomaisesti esteen virkaa,
eikä jyrkkää rinnettä ylös kohti muuria puolustajineen ole helppo nousta, varsinkaan kun
yrittää tuhota muuria. Ymmärsin muurilla kävellessäni että mitä tarkoittaa, kun ihmiset
sanovat sen olevan aina yhtä mahtava vaikka olisikin aiemmin käynyt siellä monesti.
Mukana olivat meidän porukkamme ja Mr. Wangin lisäksi hänen 15-vuotias tyttärensä,
yliopisto-opiskelija kääntäjänä ja kaksi Pekingissä asuvaa suomalaista, Ville ja Vihtori.
Poistuimme muurilta liukumäen kautta, jossa sai kokea vauhdin hurmaa kunhan
kiihdyttämisen tajusi. Jotkut menivät hissillä tai kävellen.
Kiinan muurilta poistuessa kävimme hakemassa patongit Subwaylta ja söimme matkalla
takaisin. Seuraava kohde oli Kielletty kaupunki ja sen salaisuudet. Näkemistä riitti
paljon, ja vierailu sielläkin oli todella antoisa! Opas kertoi monia mielenkiintoisia asioita
ja näimme käytännössä sen mistä koulussa paljon oli puhuttu. Yksi asia suretti
erityisesti, nimittäin yhdesta keisarin yksityisen puutarhan rakennuksesta oli tehty
hampurilaisravintola. Toinen oli päätynyt käymäläksi. Historia kohtaa nykypäivän...
Kielletyn kaupungin ja Taivaallisen rauhan aukion jälkeen kävelimme alikulkutunnelin
kautta kolmanteen kohteeseen: National Centre for the Performing Arts. Erittäin hieno,
moderni rakennus! Kun ensin näin sen sitä kohti kävellessämme, en ollut uskoa silmiäni:
suuri metallikupu keskellä Pekingiä! Metalli, lasi, kivi ja vesi. Rakennuksen maanalaiset
osat saivat päivänvaloa lasikaton läpi, jonka yllä oli NCPA:ta ympäröivä lampi tai ehkä
pikemminkin järvi.
Palasimme iltapäivällä takaisin koululle ja lähdimme sieltä uusien ystäviemme kanssa
heidän järjestämäänsä juhlaan joka pidettiin Origus-buffetissa. Olin Suomessa muutama
viikko ennen lähtöä jollekin vannonut, etten ikinä tule syömään sushia koska siinä on
raakaa kalaa. Lupaus petti tuona mukavana ja lämpimänä iltana.
Juhlassa olivat mukana suomalaisista minun lisäkseni Jenni, Aleksi ja Oskari. Kiinalaisista
ystävistämme mukana olivat Yang Mu Yi, Li Bo Yi, Xu Hao Yu, Zhao Zhong Qi, Lu Tong,
Huang Bo Yun, Xu Zee-hang, Li Jia Long, Sun Yi Zhen, Wang Yu Chen, Chen Tian Xiao, An
Qi ja Li Kai.
Juhlan jälkeen lähdimme uudestaan Xidaniin An Qin, Xu Zee-hangin, Li Bo Yin, Aleksin,
Jennin, Li Jia Longin, Huang Bo Yunin ja Chen Tian Xiaon kanssa shoppailemaan ja
etsimään Aleksille uusia kenkiä. Porukka väheni yötä kohden ja lopulta lähdimme
metrolla kotiin.

Lauantai 16.4.2011

Pekingin metrosta täytyy mainita vielä muutama seikka, se nimittäin on paljon laajempi
ja monimutkaisempi Suomen pääkaupunkiseudun metroon verrattuna. Linjoja on
muistaakseni 15, ne kattavat suurimman osan kaupungista ja vievät lisäksi lentokentälle.
Ihmisiä on paljon, he liikkuvat kiireisesti ja valvonta on tiukkaa. Ehkä nyt on hyvä siirtyä
aamuun ja jättää yöllä mietityt asiat sikseen.
Heräsin pirteänä vähäisestä unesta huolimatta ja lähdimme pian käymään Pekingin
yliopistossa tutustumssa sen alueeseen ja muutamiin rakennuksiin. Li Bo Yin äidin
entinen oppilas opiskelee yliopistossa fysiikkaa ja hän näytti meille ystävällisesti
paikkoja. Yliopisto on todella iso, siihen kuuluu monta rakennusta ja lisäksi sen alueella
on hienoja puistoja. Ehkäpä mielenkiintoisin kohde oli minulle Colege of Chemistry and
Molecular Engineering.
Yliopistovierailun jälkeen lähdimme taas kerran shoppailemaan, jonka jälkeen menimme
yhdessä syömään Zha Jiang-nuudeleita lisukkeiden kera. Mukana olivat meidän
opiskelijoiden lisäksi Chen Tian Xiaon vanhemmat, setä ja vanhempi sisar tai serkku, An
Qin vanhemmat ja Li bo Yin äiti. Lounaan syötyämme jatkoimme shoppailua suuressa 7-
kerroksisessa kauppakeskuksessa, jossa jokaisella kerroksella oli oma teemansa. Siellä
oli totta kai myös piraattituotteita, mutta esimerkiksi An Qin äiti löysi itselleen todella
hienon, joka maksoi muistaakseni 750 euroa. Ostin muutaman lahjan ja tuliaisen.
Pian oli jo aika palata kotiin ja valmistautua illan jäähyväisjuhlaan. Huomasin nolona että
ystävyyspaidan selkäpuolella oli valkoisia suolaisen hien tahroja, eikä sitä enää ehtinyt
pestä. Juhlaa ennen sain kuitenkin hieman putsattua sitä, mutta koska suola oli
imeytynyt kankaaseen, se näkyi pian taas. Ja kaiken kukkuraksi opettajilla ja koulun
väellä oli juhlavaatteet päällä, joten likainen paita hävetti suunnattomasti – mutta sen
kuitenkin pian unohti.
Juhlaan oli järjestetty mahtavia esityksiä. Eräs yläkoulun oppilas esitti riikinkukkotanssin
ja toinen taikatemppuja Konradin kanssa. Lisäksi muutamat oppilaat soittivat perinteisiä
kiinalaisia soittimia – kotoa, shengiä ja diziä. Tarjolla oli monenlaisia suolaisia ja makeita
herkkuja, kahvia, teetä ja virvoitusjuomia.
Pääsimme näyttämään erinomaiset Taiji-taitomme, joten onneksi mestari Lohikäärme
tuli avuksemme näyttämään mallia jälleen kerran. Ainakin omalta kohdaltani esitys oli
surkea, ainakin jos vertaa aikaisempaan harjoitteluun. Taiji-esityksen jälkeen oli vuorossa
arvonta panda-pehmolelusta kiinalaiseen tapaan. Musiikki pantiin soimaan, ja siirsimme
kahdessa rivissä ruusua toisillemme mahdollisimman nopeasti. Se, kenen käteen ruusu
viimein musiikin loppuessa jäi, oli kohtalin valitsema onnekas. Empulle soi kohtalon kello
hyvissä merkeissä, ja hänen kummipoikansa sai pandasta ihanan lelun!
Juhla oli nopeasti ohi ja lähdimme sen jälkeen Chen Tian Xiaon isoäidin luokse
tutustumaan hänen sukuunsa ja kiinalaisiin perinteisiin huonekaluihin, uuden vuoden
onnenmerkkeihin, hienoihin maalauksiin ja esineisiin. Isoäiti itse ei harmi kyllä ollut
kotona vaan matkalla Pohjois-Amerikassa. Hän oli tehnyt meille jokaiselle, Aleksille,
Jennille ja minulle, omat maalaukset ja muistopiirrokset perinteisen kiinan merkeillä.
Koko matkan ajan meitä kohtaan osoitettiin suurta ystävällisyyttä, kohteliaisuutta ja
rakkautta. Samaa tulemme osoittamaan myös heitä kohtaan, kun taas näemme.
Yöllä pakkasimme tavaroitani An Qin kanssa, muistelimme yhteistä viikkoa ja itkimme
yhdessä ilosta ja surusta, kohtaamisen hienoudesta ja menetyksen karvaudesta. Ei tullut
nukuttua kuin muutama tunti kun alkoi pikkuhiljaa tajuta suurenmoisen matkan olevan
ohi, ja kotiinpalun olevan edessä. Tunteet olivat sekavia – osittain odotti kotiinpaluuta ja
läheisten näkemistä, mutta olisi myös halunnut jäädä pidemmäksi aikaa uusien ystävien
luokse.

Sunnuntai 17.4.2011

Viimeisenä aamuna Kiinassa heräsimme aikaisin. Kiireesti kävin suihkussa, pakkasin
loputkin tavarat ja sain perheeltä mukaan aamupalan. Oli aika hyvästellä Niuniu, se niin
hellyydenkipeä pieni kissa. Sitten lähdimme kotoa kohti koulua. Haikeana katselin
ympärilleni pian taakse jääviä maisemia ja puhuimme An Qin kanssa kaikesta mitä
olimme tehneet. Kirjoitin yöllä kirjeet hänelle ja Xu Zee-hangille ja he minulle, ja
puhuimme An Qin kanssa vielä niistä.
Koulussa kaikki muut olivat jo paikalla ja hyvästelimme uudet ystävät, perheet ja
lähdimme kohti lentokenttää. Kostein silmin vilkutimme heille ja he meille, kun bussi
kääntyi pois koulun pihasta.
Matka kentälle oli nopea ja olimme pian lähtöselvityksen toisella puolella. Monet
menivät shoppailemaan, mutta halusin vielä muistella ja nauttia Oolong-teestä rauhassa
joten neuvottelin kahvilan tarjoilijan kanssa sopivan hinnan kupilliselle – he virallisesti
myivät vain kannullisia. Se tee rauhoittaa, rentouttaa ja auttaa keskittymään. Soittelin
muutaman puhelun, sitten oli aika mennä portille poiketen vielä muutamassa kaupassa.
Lentomatka takaisin oli noin kaksi tuntia pidempi kuin tulomatka. Vasta koneessa sain
syötyä perheeltä saamani aamupalan. Matka sujui kommelluksitta vatsavaivoja
lukuunottamatta. Jokaisella paikalla oli pieni näyttöruutu joka oli yhteydessä koneen
viihdekeskukseen – siitä sai katsoa elokuvia, pelata pelejä, kuunnella radiokanavia,
selata uutisia ja tietoja Finnairista, soittaa toisille matkustajille ja seurata lentoa
maisemakameralla. Kameraa seurasin suurimman osan matkasta, näkymä oli uskomaton
ja paljon parempi kuin se, jonka sai kurkkiessa muiden yli keskeltä konetta pienestä
ikkunasta.
Laskeuduttuamme ja laukut saatuamme huomasin, että matkalaukkuni oli repeytynyt
matkan aikana. Onneksi mitään ei ollut hävinnyt! Finnairilta neuvottiin viemään se
tarkastukseen, jossa katsotaan voiko sitä korjata tai korvaavatko he menetyksen. Isäni ja
veljeni olivat vastassa, ja kun lähdimme kentältä he samalla katsoivat minua odottavasti
jutellessamme – meni hetki tajuta, että oli lämmin ja lumi oli sulanut!
Olin taas kotona rakkaan perheen luona, muistot tuoreina mielessä ja voipuneena
matkasta. Sitä en tule koskaan unohtamaan. Yhteydet kiinalaisiin ystäviin pysyvät joka
päivä hyvinä netin kautta, ja soittelemme välillä Skypellä.
Mitä minä tästä matkasta ja kurssista opin? Todella, todella paljon elämästä, ihmisistä,
historiasta, kulttuureista, tunteista, kokemusten tärkeydestä... Voisi sanoa, että opin
paljon uutta aivan kaikesta. Kiitos.
Torstai 12.5.2011
Viimeisteltyäni päiväkirjan tuntuu, että nyt kaikki langat matkasta ja kaikesta siihen
liittyvästä on viimein sidottu yhteen. Yksinkertaisesti sanottuna se oli mahtava,
uskomaton elämys jollaista en tule enää koskaan kokemaan.

安亨利

An Heng Li